Nissan 200SX 1.8T '90

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 6



Garrett T25(0)

Syksy eteni vauhdilla ja koulukiireiden myötä autonkin rakentelu hieman hidastui jälleen pieniä parannuksia ja puunaamista lukuun ottamatta. Spaceritkin saatiin vihdoin pultattua alle uusien pinnapulttien kanssa ja vanteet mahtuivat kaariin ongelmitta mahdollisimman positiivisella camberilla, vaikka etupään kääntövaran lisääminen tulisikin vaatimaan vielä runsaasti työtä. Hyllyssä odottivat myös asennusta faceliftin etupuskuri, eBaysta saapuneet ”Kouki” takahelmapalat sekä uudet matot, jotka oli pakko hankkia entisten kuluessa konkreettisesti puhki loppukesän kruisailuissa. Lisäinvestointeja tuotti myös takakontti, joka loppukesän myötä alkoi tuntua vähän turhankin tyhjältä kaikkine riisumisineen. Tuniquen verkkokaupasta löytyivät tähän hätään sopivat poikkituet niin taakse kuin myös eteen ja erinomaisen asiakaspalvelun myötä samasta paikasta laitettiin tilaukseen myös muita pienempiä pisteosia. Vaikka osat saapuivatkin ympäri maailmaa, olivat ne kotiovella ennen kuin sen suuremmin ehti edes reagoida, kiitokset Pasille!

Kun autoa ei ollut aikaa rakentaa, keskittyi toiminta lähinnä osien haalimiseen ja yleiseen fiilistelyyn. Kesän aikana kaasujalan painon kasvaessa oli mielessä muhinut myös ajatus tehon lisäämisestä, vaikka moottoripuolelta sillä hetkellä löytyneet Z-Powerin virilastu, Walbron bensapumppu, omavalmiste catback ja K&N vapaavirtaussuodatin riittivätkin peruskäytössä varsin pitkälle. Varsinainen niitti Nissanin virittämiselle iskettiin kun sittemmin hyväksi kaveriksi muotouneelta Ari Keinäseltä ilmestyi myyntiin sopivaan hintaan DNSF:ffän puolelle RST pakosarja, outlet, downpipe, de-cat ja Pro Turbon dumppi. Osat lunastettiin itselle ja ostamisen hurmoksesta samoihin aikoihin laitettiin tilaukseen myös tutulta ja turvalliselta EKG-Racingilta ahtopaineensäädin tarvittavine silikoniletkuineen ja Futurezilta silikoniset jäähdyttimen letkut, koska konehuone tulisi tarvitsemaan muutenkin yleisellä tasolla kasvojen kohotusta.

Kun talvi alkoi kolkutella ovella, laitettiin Nissani seisontaan moottoripuolen muutoksien myötä Corollan toimittaessa jälleen oikeasti käyttöauton virkaa. Ensimmäisen loman sattuessa kalenteriin ruuvattiin tuniguelta hankittu Megan Racingin takapoikkituki takakontin täytteeksi ja keskikyynärnoja sekä hansikaslokeron kansi päällystettiin lopulla ylimääräiseksi jääneellä takakontin verhoiluun hankitulla huovalla; eipä jäänyt sekään hyllyyn roikkumaan. Samalla vaihdettiin paikalleen myös uudet matot, metsästettiin foorumilta puuttuva jalkatilan sulakerasian peitelevy ja puunattiin loput etupään paneelit arvoiseensa kuntoon; sisusta alkoi viimein olla valmis. Ulkokuoreen saatiin myös lisäpiristettä kirkkaiden venttiilinhattujen muodossa ja pienen maalin suihkimisen myötä eksyivät myös pitkään hyllyssä viihtyneet ”Kouki” takahelmapalat paikalleen, mistä muistoksi talliin jäi osaksi vihreät lattiat ja seinät; isäntä tykkäsi, jälleen. Itse maalia teetettiin paikallisessa maalikaupassa tarvittavan suuri erä riittäväksi mahdollisiin muihinkin maalaustöihin jatkossa, mutta perinteisesti värikoodin takaa purkkiin eksynyt maali ei sävyllisesti aivan oikeaan osunut. Asian päätettiin kuitenkin antaa olla koska hakusessa oli jossain määrin japanilaismainen ”drifteri-look”, jossa riitti että maalilla oli kutakuinkin edes sama pääväri; vihreä.

Seuraavaksi päästiinkin konehuoneen kimppuun, joka aloitettiin asteittain kunnollisella puhdistamisella. Likaa irtosi niin paljon ja siivoaminen oli muutenkin sen verran työlästä, että oman mielenrauhan saattamiseksi oli joka toinen ilta tehtävä jotain muuta autoon liittyvää vaikka hommaa konehuoneen puolella olisikin riittänyt. Kun siivoaminen oli edennyt pakosarjalle asti, napattiin koko helahoito aina catbackilta asti irti. Netin syövereiden kauhukertomuksia lukeneena pakosarjan irrottaminen jännitti hieman, mutta Nissanin tyyppiviaksi muotoutunut pakosarjan muttereiden löystyminen teki toimenpiteestä erittäin helpon. Samalla siirrettin kuumakäynnistyssolenoidi romulaariin. Kun putkih*lvetti oli irti ja tallin lattialla, oli helppo koota uusi setti sekä päällystää tarvittavat osat hyllyjen kätköissä roikkuvalla Thermotecillä ja asentaa ne takaisin osissa pakosarja/turbo ja outlet/downpipe/decat. Samalla alkuperäisen Garretin T25-turbon kunto todettiin erinomaiseksi, minkä perusteella lähdettiin tekemään suunnitelmia jatkoa varten. Käyttömukavuutta ajatellen halusin säilyttää alkuperäisen turbon virityksien pohjalla sen lähtiessä liikkeelle jo matalimmilta kierroksilta ja ollessa jossain määrin taloudellisestikin isompia ”ämpäreitä” mielekkäämpi. Netin syövereitä selaillessani jonkinlaiseksi haamurajaksi kyseisen moottorin ja turbon yhdistelmällä näytti muotoutuvan 250 Hp, joten tämä otettiin tavoitteeksi kävi lopulta sitten miten kävi. Uusien tavoitteiden ja haaveiden myötä laitettiin DNSF:ffän foorumilta tilaukseen satunnaisessa järjestyksessä S14 alkuperäinen sähköflekti, FMIC, Bosch Platinum-Iridium sytytystulpat, alumiiniset hihnapyörät, Megan Racingin bensanpaineensäädin ja Z32 bensansuodatin, josta ei ainakaan virtaus olisi heti loppumassa kesken. Osia odotellessa jatkettiin konehuoneen puunaamista samalla poistaen ”turhia” lämpösuojapeltejä. Lisäksi jo poistetun kuumakäynnistyssolenoidin telineestä löytyi paikka hankitulle ahtopaineensäätimelle, jonka avulla ahdot nostettiin turvalliseen 1,1bariin. Luonnollisesti vielä olisi ollut vara nostaa ahtoja muutama pykälä korkeammallekin, mutta varman päälle pelatakseen koneen kestämisen kannalta tyydyttiin tähän; varsinkin kun oletettavasti tuo riittäisi asetetun tavoitteen saavuttamiseen. Myös Futurezilta hankitut silikoniset jäähdyttäjän letkut asennettiin tässä välissä paikalleen ja ylävesiletkuun asennettiin Motonetistä haettu Autogaugen adapteri, johon muokattiin paikka Peugeotin katalogista löytyneelle lämpöanturille. Paikalleen eksyivät lisäksi ”Spoonin” nestesäiliöiden suojat ja omavalmiste öljynkeräyssäiliö, jonka yhteydessä mm. kaikki asiaankuuluvat huohotusletkut saivat päälleen Foliatecin teräspunos-päällistä.

Vaikka osia alkoikin jälleen nopeaa tahtia kertyä tallin nurkkaan, niin varsinaisesti ainoiksi vuodenvaihteen toimenpiteiksi jäi dumpin paikan muokkaaminen ahtoputkeen Joke Simosen avustuksella ja auton satunnainen testailu kotikujalla naapureiden iloksi, sillä vuosien varrella kasvanut kiinnostus japanilaisia autoja kohtaan ajoi allekirjoittaneen perustamaan Japtoys-yhteisön asiaan liittyen, mikä taas tuotti pienen hengähdystauon omissa projekteissa. Japtoys on Rovaniemellä 01/2011 perustettu yhteisö, joka keskittyy yleisesti Japanin markkinoille (JDM) valmistettujen autojen harrastamiseen. Pääasiallisen harrastuskohteensa lisäksi Japtoys on kiinnostunut myös japanilaisista viritys- ja ehostusosista (HKS, C-One, WORK jne.), tyylisuunnista (Hellaflush, VIP jne.) sekä ylipäätänsä japanilaisvalmisteisista autoista (non-JDM). Harrastustoiminnassaan Japtoys pyrkii korostamaan yhteisöllisyyden luomaa yhteenkuuluvuutta ja näin saattamaan harrastajia yhä kauempaa yhteen. Yhteisön näkyvyys pohjaa mm. avoimien autotapaamisien järjestämiseen, erilaisiin tapahtumiin osallistumiseen ja aktiivisen keskusteluväylän tarjoamiseen harrastajien välille. Japtoyssin toimintaan ja keskustelufoorumille japtoys.foorumi.org ovat tervetulleita niin kaikki japanilaisvalmisteisista autoista kiinnostuneet kuin myös itse vertaistukea hakevat. Yhteisön nykyisestä tilasta kertoo jotain se, että mitäänsanomattoman lyhyen kehitysuransa aikana keskustelufoorumi on kerännyt jo yli 250 käyttäjää (nyt yli 360).

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 7



”Viimeisien osien” asennus

Kun niin koulu kuin myös kiireet Japtoyssin sekä muiden autohommien osalta alkoivat tiiviin alkuvuoden jälkeen helpottaa, pystyi Nissaninkin kanssa tarttumaan jälleen tuumasta toimeen. Vanhoista hyllyn listoista syntyi kätevästi vakiolle S14 sähköflektille teline, jolle lisäksi löytyi kuin ihmeen kaupalla valmiit kiinnityspisteet vaihtamalla ainoastaan syylärin kiinnikkeet toisinpäin. Johtojen vetäminen jätettiin vielä tuonnempaan, sillä kaikki johdotukset oli tarkoitus järjestää myöhemmin uudestaan ja niputtaa yhteen. Tämän jälkeen konehuoneen putsaus jatkui vasemman puolen puunaamisella, minkä päätteeksi perään heitettiin vielä hiomapaperia ja mustaa maalia alkuperäisen rapistuneen tilalle. Seuraavien viikkojen aikana sai konehuone osakseen paljon bolt-on osaa kuten mm. Z32 bensansuodattimen, Megan Racingin bensanpaineensäätimen, Bosch Platinum-Iridium sytytystulpat, läjä silikoniletkua, alumiiniset hihnapyörät ja SIX etupoikkituen, joiden asennuksella voisi kuvailla olleen varsin terapeuttinen vaikutus menneiden vuosien vaikeuksiin ja harrastajien ainaiseen ongelmaan eli osien sopimattomuuteen nähden. Tässä vaiheessa tilattiin heräteostoksena DNSF:ffän puolelta sisustaan vielä JDM-hätäsoihdut ja Sparcon nelipistevyöt, kun ne drifting-piireistä sattuivat halvalla löytymään.

Lumien jo vähentyessä merkittävästi aloitettiin loppukiri auton kanssa. Ahtoputkille piti raivata melkoisesti lisää tilaa, mutta itse niiden asennus oli melko helppo siihen nähden että akku oli jo tovi sitten siirretty takakonttiin. Toisella puolella ahtoputken reikä muotoutui sen verran isoksi, että ylimääräinen tila täytettiin imuputkella jota pitkin kylmä ilma pääsee ulkoa suoraan vapaavirtaussuodattimen läheisyyteen. Ahtoputkien asennuksen yhteydessä asennettiin pysyvästi paikalleen myös Pro Turbon dumppi, josta jouduttiin hieman jousta lyhentämään sopivan jäykkyyden löytämiseksi. Itse coolerin asentoa korjailtiin kerran jos toisenkin, koska auton etupään mataluus tahtoi tuottaa ongelmia alapuolen kiinnityspisteiden kanssa. Tässä vaiheessa kyllästyin myös alhaalla roikkuvaan Nissanin konepeltiin ja saranoita muokattiin sen verran, että konepeltin sai aukeamaan reilusti alkuperäistä ylemmäs; samalla alkuperäinen konepeltin kannake jäi kokonaan pois. Tämä helpotti DIY-projektina toteutettua ”jäähdytyspaneelia”, jonka tarkoitus on pitää ilma mahdollisimman matalalla ja ohjata se kulkemaan tehokkaasti syyläriä kohti. Jälkeenpäin mietittynä vastaavanlaiset saranat olisi pitänyt toteuttaa heti, jolloin mm. pakosarjan kanssa painimisessa olisi säästänyt hermon jos toisenkin. Muina pisteosina paikalleen löysivät vielä tiensä 1,1barin jäähdyttimen korkki ja Simotan öljykorkki sekä Mazdaan alunperin tarkoitetut lukolliset konepellin sokat, jotta pitkäkyntiset eivät pääsisi yllättämään. Lopullinen konehuoneen viimeistely tehtiin aidolla hiilikuituteipillä, jota eksyi riittoisan pakkauksen hankinnan myötä myös sisustaan sekä ulkokuoren B-pilareihin. Viimeisiä säätöjä tehtiin vielä muutamaankin otteeseen ahtojen, moottorin tukikumien ja bensanpaineiden kanssa, jotka asetettiin 2,8bariin ohjauspaineletkun ollessa irti. Pitkällisen vääntämisen jälkeen kaikki moottorin osat, johdot ja letkut saatiin järjestettyä fiksusti konehuoneeseen, vaikka välissä homma vaikuttikin yhtä haastavalta kuin käärmeen haulikkoon tunkeminen.

Konehuonetta jouduttiin myöhemmin vielä paikkailemaan uuden maalin muodossa, sillä olin tässä vaiheessa unohtanut jo kokonaan etupään ongelman renkaiden kääntymisen suhteen. Pyöränkaarille piti nimittäin vielä antaa reilusti lekaa, jolloin ei ollut ihme että maali lähti hilseilemään konehuoneen puolelta. Loppujen lopuksi nämäkään toimenpiteet eivät vielä täysin riittäneet, vaan vasta lokasuojissa kulkevien johtosarjojen siirtämisen myötä saatiin etupää siihen tilanteeseen mitä oli hakemaan lähdettykkin; kulkemaan ajossa raapimatta. Ulkokuorta jatkettiin vielä hyllyssä vuodenpäivät omaa hetkeänsä odottaneella faceliftin etupuskurilla, josta piti leikellä coolerin ja ahtoputkien vuoksi melkoisen suuri osa pois. Etupuskuri ei mennyt vielä maalauksenkaan jälkeen täysin heittämällä paikalleen, sillä sopassa oli yksinkertaisesti liian monta liikkuvaa osaa kun mukaan lasketaan vielä etupuskurin sivupalat ja kaveriksi asennettu alkuperäisestä etupuskurista irroitettu ”pignose” etuhelma, jonka pieni halkeama korjattiin korsettimaisesti kuten mm. ”driftereiden” kanssa on aikojen alusta asti ollut japanissa tapana tehdä. Myös aikojen saatossa hyllyyn ajautuneet kirkkaat etuvilkut löysivät vihdoin paikkansa ja saivat ansaitsemansa rauhan. Olin myös tovin metsästänyt kunnollista kattospoileria mutta hinnan kivutessa pilviin päädyin tekemään loppumetreillä moisen itse käyttäen pohjana Nettivaraosasta löytynyttä B Omegan takakontin päälle tarkoitettua lirpaketta. Vihoviimeisen loppusilauksen ulkokuoreen toivat itse teetetyt tarrat sekä omavalmiste kilpitelineet. Aiemmin hankitut Sparcon nelipistevyöt ja JDM-hätäsoihdut löysivät myös omat paikkansa sisustasta yhdessä heräteostoksena tehtyjen Jackyn poljinpintojen kanssa ja aivan puskista bonuksena tuli myös vielä Mazdassa jo nähty etuvalojen ”lazy eyes” modi ylimääräisen sumuvalo-napin taakse. Näiden muutoksien myötä auto alkoi vihdoin olla siinä kunnossa, mitä ostohetkellä pelkäsin ja edelliskesänä haaveilin.

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 8



Uusia tuulia

Muistan sen hetken, jolloin seisoin lämpimänä kesäaamuna katsellen jälleen yhtä omalta osaltani ”valmista tuotosta” ajatellen koko sitä yhteistä pitkää taivalta joka tähän hetkeen oli johtanut. Nissanin kohdalla tämä tarkoitti erityisesti sitä, että auto oli juuri semmoinen kaiken vaivan ja rahan jälkeen mitä salaisimmissa mielikuvissa olin hiljaa haudutellut. Se ei ollut missään nimessä täydellinen, mutta lähtökohdiltaan moni asia ei muuttuisi jos ajassa kelattaisiin taaksepäin ja mahdollisuus suotaisiin aloittaa alusta; nyt minulla oli vihdoinkin auto, joka oli oikeasti matala ja jonka alustaratkaisut miellyttivät omaa silmää kauttaaltaan. Muistan toki myös sen pienen hetken noin pari minuuttia aikaisempaa myöhemmin, jolloin yritin autolla päästä pois pihasta huonolla menestyksellä ihmisten viittoessa pakittamaan takaisin ja puskurin ollessa irtoamisvaiheessa. Aikataulu pakotti autoa nostamaan hammasta purren, mutta heti Rovaniemelle päästyä hiottiin korkeus Teppo Sääskilahden avustuksella siihen mitä sen tällä tyylisuunnalla kuuluikin olla; jokapäiväinen selviytymistaistelu.

Sittemmin lunastin itselleni lupauksen auton myyntiä koskien pienen pakon edessä vain vuoden myöhässä ja vaikka omia kuten myös kavereiden projekteja on tullut ja mennyt kuluneiden vuosien aikana tiheään tahtiin, opetti Nissani allekirjoittaneella paljon uutta niin autoista, rakentamisesta kuin myös yleisellä tasolla ihmisiä yllättävän syvällisesti yhdistävästä harrastuksesta. Siksikin on onni onnettomuudessa, että Nissanin tarina jatkuu hyvässä kodissa aivan pienen matkan päässä Sallassa Joonas Luttisen hellässä huomassa. Tästä autosta tullaan siis toivottavasti kuulemaan vielä. Aikataulun tiukkuuden ja huonon organisoinnin vuoksi auto on mm. yhä edelleen penkittämättä, joten omalta osaltani projekti on jollain lailla henkisellä tasolla vielä kesken. Aika näyttää lunastaako auto sille asetetut tavoitteet paperilla, mutta kulkuja kuitenkin piisaa sen verran siihen nähden mistä 2009-2010 vuodenvaihteessa lähdettiin liikkeelle, että kaikki muu painetussa muodossa oleva on enää vain bonusta.

Sivujuonteena kaiken tämän keskellä toimii se, mihin Nissanin tarina vie itse allekirjoittanutta. Viimeiset vuodet ovat pyörähtäneet sen verran nopeasti omien kuten myös kavereiden, ystävien ja sukulaisten projektien parissa, että edessä siintää tällä kertaa pidempi hengähdystauko. Japtoys-yhteisön puikoissa tullaan minut näkemään jatkossakin, mutta itse rakentelukohteiden suhteen edessä on hiljaiseloa ajatuksien kokoamiseen vaadittavan ajan verran. Tämä ei kuitenkaan ole loppu eikä edes lopun alku, vaan uudet seikkailut siintävät jo horisontissa. Sitä kuinka monen askeleen tai ajokilometrin päässä ne ovat, ei tarinamme ainakaan vielä toistaiseksi kerro. Kuski kiittää ja kumartaa, mutta ei kuitenkaan viimeistä kertaa, kaikkia vuosien varrella harrastuspiireistä tutuksi tulleita, tukena vaikeina hetkinä olleita, yhteistyökumppaneita ja muita projekteissa avustaneita tahoja. I’ll be back, ja huomaatte kyllä milloin.

[einhell]

kohta saadaan lukea aivan lehden muodossa tästäkin projektista

[samsam]

kohta saadaan lukea aivan lehden muodossa tästäkin projektista

Tämähän oli jo getarissa :O vai onko lehti vielä ostamatta?

[einhell]

ihan tilauksena tullee, mutta eipä oo vielä näkyny :O lieneeköhän menny vanhaan osoitteeseen

[Mai]

Jotain häiriötä täytyy jakelussa olla, jos et vieläkään ole saanut lehteä. Tänne peräkylällekkin se tuli jo viikko - kaksi sitten.

[Mystic]

ihan tilauksena tullee, mutta eipä oo vielä näkyny :O lieneeköhän menny vanhaan osoitteeseen

Johan tuon olisi pitänyt jo tulla; kaupoissakin on jo. Veikkaisin, että mennyt vanhaan osoitteeseen.

[tigi]

Mysticille kiitokset muistamisesta näin foorumilla ja Gti-magazinessa

[Mystic]

Mysticille kiitokset muistamisesta näin foorumilla ja Gti-magazinessa

Eipä mitään, ihan asiasta tuli! Suosittelen lämpimästi kyllä muillekkin; löytyy varmasti ammattitaitoa ja apua alusta, rengas ja vanneasioihin tilanteesta saatikka autosta riippumatta.