Nissan 200SX 1.8T '90

[Lurppis]

eipä näyttäny kelpaavan. :s ja sanovat huoltamolla että se on sinun päänvaiva :s jokuvika jossaki nyt on.

[Mystic]

^ Melkonen huoltamo.. Viestiteltiinkin tuossa aikaisemmin että täällä Rovaniemellä (ja varmasti muuallakin) suurin osa tehokkaampien autojen omistajista tosiaan käyttää auton huoltamolla testerissä, missä poljetetaan katti KUNNOLLA lämpimäksi ja etsitään sieltä ne oikeat arvot; nappia heti kun vihreä valo pärähtää näytölle.

Muuten tuolla yllä tulikin jo hyviä vinkkejä.. Lambda, ahtovuodot ja putken vuodot. Jos HC-arvot on korkeat mutta muuten päästöt OK, niin kannattee kokeilla myös tulppien vaihtamista. Nythän siellä on pykälää kylmemmät ja niilläkin kuiten melkoinen vaikutus. AAC-venttiili kannattee myös tsekata ja puhdistaa (ÄLÄ RIKO TIIVISTEITÄ).

Tämän kanssa taisi sekin "sota" olla vielä kesken, että tarviiko sen nyt mennä niihin vähäpäästöisen rajoihin vai ei.. Vaikuttaa kymmentä eri koulukuntaa olevan asiasta.

[WathPl0x]

Omakohtasesta kokemuksesta laitoin katin paikoilleen, eli ei niitä kisakatteja vaa ihan normaali katti. Sit vielä siihen simonssin äänenvaimennin ja kunnon tiivistys et ei vuotanu putki. Siinä sit ku ajelin sinne ni vedätin koneen iha lämpimäks. Sit oottelin n 20min et se katastusmie otti auton ja ajo päästöihi ni eikö se vittu ollu jo kylmä se kone noo sit se sano et ei oikeen taho tulla päästöistä oikeaa tulosta. Sanoin siihe sit et anna vielä kierroksien olla muutama minuutti siellä 4500-5000rpm kohilla. Sit se vihdoinki osu ja uppos eli tuli oikeat arvot

[MitsuT]

mitkä arvot siel nyt heittää??? kaikki?? saisko vähän tietoa millasia lukemia tullut??

[Mystic]

http://www.gti.fi/tulossa/

[samsam]

Ihan kiva juttu oli GTI:ssä, mystikki niiiiiiin posetti

[Controll3d]

Näkypä olevan ja GTI perinnettä/tyyliä jatkaen. Auto jo aivan muualla.

[Mystic]

Heh joo siellähän se lehdessä vilahti ja taitanee tuo painos olla jo kaupoissakin.. Kuskin kuvakin taisi ensimmäistä (ja mahdollisesti viimeistä) kertaa olla suht onnistunut. Itse autosta nyt ei hirveästi vaikuta nykystandardeilla sen enempää sanoa, mutta onpahan se ainakin allekirjoittaneelle opettanut taas jotain uutta ja ihmeellistä; Japtoyssin mentaliteettia noudattaen asenne ratkaisee. Stoorin kokoamisesta kiitokset toimittajalle eli Jormalle ja itse projektin mahdollistamisesta syvä kumarrus kaikille yhteistyökumppaneille sekä muuten tallilla avustaneille; henkinen tuki on ollut korvaamatonta jälleen.

Melkoinen sensuuri on tuolla toimituksessa käynyt jutun suhteen, joten boonuksena ajattelin vielä kopioida tänne kokonaisuudessaan oman version tarinasta (kuten aikaisemmin saatoin jo lupaillakkin). Suosittelen varautumaan kupillisella kahvia tai pullollisella olutta, sillä tekstiä on ihan kiitettävästi (pilkon osiin).. Tästä jatketaan kohti uusia seikkailuja ja huudeltiinhan tuossa jo perään seuraavista kuvauksistakin, mutta saattanee jäädä toteutumatta vähään aikaan; tarina kertoo miksi.

[Mai]

Meitsillekkin oli kolahtanu lehti tänään postiluukkuun ja pitihän se heti lukea. Civic seuraavassa lehdessä?

[Mystic]

Meitsillekkin oli kolahtanu lehti tänään postiluukkuun ja pitihän se heti lukea. Civic seuraavassa lehdessä?

Aika kiire tulee..

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 1



Intro

Nissanin tarina alkaa alkuvuodesta 2010, jolloin sen aikainen muka käyttöautoksi hankittu E12 korimallin Corolla (esitelty GTi-Magazine 09/2010) oli osina mm. hifipäivityksien vuoksi; niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin toisen pienen ja väliaikaisen ”käyttöauton” hankinta oli väkisin edessä. Koska tarve oli koulun vuoksi ainoastaan lyhyiden välimatkojen kulkemiselle joilla ei liiemmin ihmisiä tai tavaroita tarvinnut mukana raahata (tai näin ainakin itselleni uskottelin), niin katseet suuntautuivatkin autojen suhteen lähinnä kaksiovisiin takaveto ”sportteihin” joiden hauskuusarvo talvella olisi edes hitusen perinteistä korkeampi. Lapin talven synkkiä iltoja synkemmät olivat vain ajatukset, kun Nettiauton syövereistä ei normaaliin tapaan tuntunut sopivaa yksilöä löytyvän, jossa olisivat yhdistyneet varustelu, kilometrit ja kunto kuin myös oma budjetti. Luonnollisesti Bemareita löytyi kyllä halutuin ominaisuuksin sivu tolkulla, mutta vannoutuneelle japsimiehelle jo niiden pelkkä katselu tuntui itsensä huijaamiselta. Jutun Nissani löytyi sattumalta erilaisia hakuehtoja kokeillessani ja vaikka yksilö ei ollutkaan aivan sitä mitä ensisijaisesti hain, niin suht tuoreessa iskussa oleva JDM vaihtokone, uusi maalipinta ja ennenkaikkea edullinen hinta jne. siivittivät ottamaan lisää selvää tästä yksilöstä. Auton historiasta ja yleisestä kunnosta tuli muodon vuoksi mailailtua omistajan kanssa useampaan otteeseen, vaikka se nyt ei sinänsä sillä hinnalla enää kiinnostanutkaan piirun vertaa ja päällimmäisenä ajatuksissa kummitteli vain koeajo sekä auton näkeminen livenä. Muutama viikko auton bongaamisen jälkeen siunautui mahdollisuus lähteä autoa Tampereen lähistölle katsomaan, kun joka tapauksessa nokka suuntautuisi vielä etelämmäksi muiden juoksevien asioiden johdosta.

Paikan päällä Nissani osoittautui juuri semmoiseksi kuin viestejä vaihdellessa oli lupailtukkin; konehuone oli kauttaaltaan hiekassa ja kabiinissa tuoksui viehättävä kuolleiden eläimien kalmanhaju yhdistettynä sekavaan Wunderbaum-viidakkoon; se oli ikäänkuin rakkautta ensi nuuhkaisulla. Kyllä niitä oikeasti positiivisiakin asioita sitten lopulta löytyi, kuten mm. asialliset talvi- ja kesävanteet, maalipinnan kunto muutamaa kolhua lukuunottamatta ja auton yleishabitus. Värikin oli melko totuudenmukainen aiemmin näkemiini kuviini verrattaessa eli silmiinpistävän ”muikea”, mutta sen kanssa pystyisi varmasti elämään paremmin kuin auringossa kulahtaneen alkuperäisen maalipinnan, josta mahdollisesti ruostekkin pilkottaisi vähän sieltä sun täältä läpi. Ajossa auton olemus oli hyvin lähelle ensimmäisen autoni Mazda MX-5:sen (esitelty GTi-Magazine 02/2010) oloinen vaikka Nissani nyt ei aivan ajettavuudeltaan samaan yltänytkään, joten ratin takana istuminen alkoi pienen hetken jälkeen tuntua yllättävänkin kotoisalta. TEINin säädettävä alusta toimi ajossa upeasti talvesta sekä pienestä pintakovuudesta huolimatta ja myös tehot tuntuivat olevan moottorissa tallella, vaikka nopeusmittari ei tyypillisesti koeajossa toiminutkaan. Ostopäätöstä hauduteltiin vielä pari päivää etelämpänä ja kun myyjä pienen odottelun jälkeen tuli vielä hinnassa riipaisun verran vastaan, oli auto pakko noukkia kotiintulomatkalla mukaan.

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 2



Käyttöauton korvaava käyttöauto

Kiireellisen aikataulun vuoksi autoa käytettiin normaalista poiketen ensimmäisen viikon ajan siihen mihin se oli alunperin hankittukkin, eli allekirjoittaneen kuljettamiseen. Turbo ja takaveto olivat siinä määrin tuntematon yhdistelmä innokkaan uuden omistajan käsissä, että ei liene yhden kädet sormet riittää laskemaan syntyneitä ”läheltä piti” –tilanteita ensimmäisten päivien aikana. Itseasiassa jo autonhakureissulla meinasi Nissani livetä haastavassa säässä palteiden keskellä sen verran ilkeästi metsään, että Oulusta Rovaniemelle hissuteltiin kyllä melkoista alinopeutta. Oman haasteensa toi mukanaan myös auton mataluus sillä vaikka TEINin säädettävä alusta oli ruuvattu korkeimpaan asentoonsa, ui etulippa suht pienien ATS:n talvivanteiden ja rengastuksen myötä niin matalalla että se oli jäädä välille joka kerta jyrkälle kotipihalle karauttaessa.

Kun auto alkoi tuntua tutulta ja ajaminenkin luonnistua vähemmän riskialttiisti, ajettiin Nissani AkiFixin tiloihin missä etelän loskat saivat lähteä niin ulkokuoresta kuin myös pyöränkaarista ym. kriittisiltä alueilta jotka yleensä jäävät huomioitta. Maalipinnan myllytystä ei nähty tarpeelliseksi, sillä kaiken hiekan ja lian keskeltä paljastui varsin hyvässä kunnossa oleva maalipinta muutamia uudelleenmaalattavia kohteita lukuun ottamatta. Samoihin aikoihin autoon tuli myös teetettyä toiset avaimet ja perushuolto, jotta talvesta selvittäisiin kunnialla ilman sen ihmeempiä harmaita hiuksia. Nissani hoitikin käyttöauton virkaa varsin mallikkaasti koko pitkän sydäntalven mitä nyt takakontin pohjalle saattoi joskus vähän lunta kertyä tiivisteen falskatessa ja ovet jäätyä tönkkiin juuri silloin, kun keskeltä ”ei mitään” olisi pitänyt lähteä kotia kohti. Kaikkia näitä lukuisia ilmenneitä pieniä ominaisuuksia sekä outoja resonansseja korjailtiin ja tutkittiin sitten talven aikana, joten parhaimpina kausina pystyikin sanomaan, että Nissani oli päivä päivältä parempi auto.

Kun vihdoin lumimäärät alkoivat silminnähden vähentyä ja Corollankin valmistuminen kolkutti ovella, uskallettiin Nissania laittaa hieman enemmän paloiksi. Vaikka allekirjoittanut itse olikin jo tottunut Wunderbaum-viidakon hajuun, ei muita liikenteessä kulkevia viitsinyt enää kiusata voimakkaalla auton ovien läpi tunkevalla tuoksulla, joka vielä kaiken lisäksi vaikutti vetoavan nuorempiin naaraisiin kuin hunaja Nalle Puhiin. Sisustasta purettiin parin päivän aikana kaikki ajamisen kannalta tarpeeton lattiasta kattoon ja osaa irtosi lopulta sen verran, ettei isäntä kovin mielissään vasta siivonneen tallinsa nähdessään ollut. ”Pienien” erimielisyyksien jälkeen osat ajautuivat lopulta ympäri mummolan varastotiloja, josta niitä tultaisiin alkamaan niputtaa puhdistuksen jälkeen sen mitä aikataulu sallisi.

Jälkeenpäin auton menneisyyttä katsoessa voi todeta, että varsinaisen ”projektin” leiman Nissani sai alkukeväästä mukana tulleiden kesävanteiden hävittämisen myötä. Corollaan olin tovin etsinyt vanteita muiden suunnitelmien ollessa selvät ja kuin yllättäen, päädyin huvikseni kokeilemaan tuohon Nissanin mukana tulleita tuplajakoisia (4x114,3 ja 4x100) 7x17’’ ZE05 Zero Wheelsejä. Pienien 5mm spacereiden kanssa istuvuus oli sen verran hyvä, että päätin kyseiset vanteet pitää alla parempien löytymiseen asti; sille tielle jäivät.

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 3



Uusi rakkaus löytyy; HELLAFLUSH!

Kevät oli ohi nopeasti ja Nissani odotti yhä joitain vanteita allensa sekä sisustan osien puhdistamista ja niputtamista. Uusia vanteita tuli katseltua niin Corollaan kuin Nissaniin ja kun omat etsimistaidot eivät tuottaneet tulosta, hälytettiin paikalle mies jolle vastaavien ongelmien selvittely oli arkipäivää; pitkän linjan rengas- ja vanneasiantuntija Ville Tikkanen. Vanteiden haun lähtökohtana oli näyttävyys, oikeat speksit ja ennen kaikkea halpa hinta, sillä Nissani oli tässä vaiheessa edelleen ns. pienen budjetin auto joka luultavasti tulisi lähtemään uudelle omistajalle kesän kuluessa Corollan valmistuttua 110 prosenttisesti. Mikään aikaisemmista autoistani ei ollut täysin miellyttänyt itseäni vanteiden istumisen ja alustaratkaisujen osalta, joten nyt asia päätettiin sitten kerralla korjata! Vaikka mies puikoissa vaihtuikin, niin ongelma oli yhä vanteiden pieni tarjonta Nissanin jaolle (4x114,3). Ongelman ratkaisuksi mietittiin napojen vaihtamista 5x114,3 jakoisiksi, mutta yli 400 euron lasku pelkistä navoista hirvitti sillä vanteiden hyvän istumisen takaamiseksi oikeasta ET:stä olisi joutunut kuitenkin pulittamaan vielä extraa. Alkukesä menikin tehokkaasti joopaillessa sekä Villen kanssa mailaillessa; kiitos Villelle rautaisista hermoista!

Loppujen lopuksi pitkä alkukesän kestänyt etsintä tuotti tulosta ja eteen sattui halpa setti 18’’ RS 710 Xtralip –vanteita (edessä 8,5, takana 9,5, ET35) 5x114,3 jaolla. Vaikka kyseinen malli oli jo melko tuttu näky tuning-piireissä, niin hintansa puolesta asiasta ei jaksanut paljoa välittää ja ajattelin kuitenkin ”esillepanon” olevan se joka ratkaisisi. Vanteet sekä renkaat (Fortuna SPORT F2000 edessä 225/40, takana 235/40) töineen laitettiin tilauksen Villen kautta Point-S rengasliikeketjulta. Villen toimiessa myös Race.Fi:n paikallisena jälleenmyyjänä laitettiin samassa paketissa tilaukseen heräteostoksena myös vaihdevälinlyhennin sekä Isottan ”Blue Boy” päätevaimennin siinä missä nykyinen Biltema-versio ei vastannut ulkonäöllisesti saatikka äänellisesti kuskin omia mieltymyksiä.

Vanteiden tilaukseen laittamisen jälkeen painiminen asian kanssa vielä jatkui, sillä vanteiden pulttijako oli luonnollisesti väärä. Internetin kuvasatoa selaillessani ja itseäni lisää Hellaflush-tyylisuunnalla valistaessani totesin, että vanteiden ET35 ei riitä sellaisenaan oikeastaan mihinkään. Hellaflush-termillä tarkoitetaan tilannetta jossa renkaat/vanteet ovat mahdollisimman lähellä lokasuojia hankaamatta niihin. Termi on lähtöisin drifting-autourheilulajista. Napojen lisäksi olisi joutunut vielä tilaamaan tarvittavan kokoiset spacerit mikä olisi kaksinkertaistanut lopullisen vanteiden rahallisen menoerän, joten nämä kaksi erillistä osaa päätettiin ”yhdistää” ja tilata Tommi’s Billetiltä suoraan 4x114,3 -> 5x114,3 jaonmuutos spacerit. Perinteisen 25mm paksuuden sijasta omien mittauksieni perusteella tilaukseen lähti minimisuositus pultattaville levikepaloille eli 20mm spacerit, sillä tyylisuunnasta kokemattomana ei aivan hurjaksi viitsinyt vielä heittäytyä. Tässä vaiheessa muistan ajatelleeni että ”tähän autoon ei tule minkäänlaisia korisarjoja, ei poppeja, ei alkuperäisestä poikkeavaa sisustaa, vaan ainoastaan isot ja reilusti ulospäin tulevat vanteet hyvällä ”stancella”; läpihuutojuttu!”. Stance-termi viittaa siihen, kuinka kauniisti auto ”istuu” vanteilla. Miten väärässä ihminen voikaan olla?

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 4



Joulu on taas, joulu on taas..

Vanteita odotellessa sain raapaistua myös sisustan kokoamisen käyntiin. Corollakin oli jo hiljalleen siirtynyt käyttöön vaikka vielä jokseenkin vaiheessa olikin, joten Nissania uskalsi hieman jo seisottaakkin. Projekti aloitettiin takakontista, jonka alkuperäiset verhoilut sekä äänieristeet päätettiin jättää kokonaan käyttämättä huonon kuntonsa vuoksi. Takakontin pohjalle oli kertynyt sen verran vuosien saatossa hiekkaa ja likaa, että homma aloitettiin kuuraamisella ja takakontin täydellisellä siivoamisella. Myös kaikki takakonttiin jäävät muovit käytettiin irti ja siivottiin erikseen. Kun pinta oli puhdas, asennettiin kriittisimpiin paikkoihin (takakontin pohja ja ”sivupeltit”) Autostudiolta Corollan hifiprojektiin hankittua ja ylimääräiseksi jäänyttä Vibroplastia. Takakontti oli tarkoitus jättää rallimaisen avoimeksi ja riisutuksi, mutta pieneksi täytteeksi siirrettiin akku kuitenkin konttiin. Tämä tehtiin myös silmällä pitäen sitä jos joku uusista omistajista tulevaisuudessa innostuisi asentamaan autoon keulacoolerisarjan, jolloin normaalin kokoinen akku ei mahdu ahtoputkien kanssa samaan nurkkaukseen. Projekti eteni tehokkaasti aina takakontin pohjaan asti, joka toteutettiin kahdesta oikeaan muotoon leikellystä vanerin palasesta, minkä jälkeen homma seisahtuikin johdotuksien vetämiseen ja oikeanlaisen verhoilumateriaalin hankkimiseen.

Kesätöiden palkkapäivän koittaessa johdotukset, asiaankuuluva sulake rasioineen, jakobloki konehuoneen puolelle ja punainen huopa löytyivät paikallisesta autohifi-liikkeestä, mutta mukaan tarttui myös muuta rahavarojen ollessa suotuisat. Samaisesta liikkeestä napattiin myös Alpine CDE-100EUB MP3-soitin, kaverilta lunastettiin ratti sekä rulla Thermotecciä, EKG-Racingilta ratin keskiö, Motonetistä Autogaugen ahtomittari ja DNSF:ffän puolelta kuskinpuolen ehjä peili, faceliftin etupuskuri ja vähän käytetty Walbron 255lph bensapumppu. Investointien jälkeen lompakko alkoi tuntua ihmeen kevyeltä eikä ruokakaapinkaan sisältö paljoa vakuuttanut, mutta olihan se kiva kun oli talli taas täynnä osia joille ei oikein tietänyt mitä tehdä!

Osia odotellessa irrotettiin takalasista ja takasivulaseista tummennuskalvot runsaiden pienien ilmakuplien johdosta, missä liimajämien poistaminen veikin heti yhden illan odotteluajasta. Kun viimeisetkin tummennuskalvojen liimamurut oli saatu poistettua takakontin pohjalta, teetettiin sinne kiinnikkeet akulle sekä uusille takakontin pohjallisille. Loppu onkin sitten historiaa, siinä missä johdotuksien vetäminen konehuoneesta, pohjallisien verhoilu ja paikalleen asentaminen eivät juurikaan vaivalloisia olleet. Siinä puuhaillessa ehtivät myös muut tilatut kamat saapua, joista etupuskuri sekä ratin keskiö siirrettiin vielä toistaiseksi syrjään, peili maalattiin sekä asennettiin Walbron bensapumpun tavoin paikalleen.

Vanteita ja spacereita yhä odotellessa päästiin jälleen autolla hieman ajelemaankin. Tunne oli kuin ralliautossa istuessa, sillä sisustan osista puuttui edelleen yli 75% siinä missä paikallaan oli vain ajamisen kannalta tarpeellinen; pääpiirteissään penkki ja ratti. Kauempana kotikonnuilla ajellessa ainoa allekirjoittanutta häiritsevä asia oli nopeusmittarin oma sielunelämä, sillä nopeuden tietäminen alkoi olla miltei välttämätöntä paikallisia ”hurjapäitä” vastaan kisatessa jotta ehti jarruttaa juuri sopivasti ennen kylän päässä sijaitsevaa poliisiasemaa. Koska sisusta oli jo melko karu sellaisenaan, niin ei mittariston pois purkaminen paljoa ulkonäköä saatikka ajettavuutta enää muuttanut; varsinkaan kun se ei toiminut. Mittariston korjaamisessakin turvauduttiin ammattiapuun ja se kiikutettiin Rovaniemelle Sercap Huoltopalveluihin JP:n tutkittavaksi. Kauaa ei osaavilla käsillä nokka tuhissut taikka viikset väpättäneet, sillä mittaristo roikkuikin jo seuraavana päivänä ovenkahvassa korjattuna. Ennen takaisin tallin syövereihin siirtymistä vei tie vielä Rovaniemen Lapin Kumille, josta napattiin sinne Villen kautta saapuneet vanteet ja Race.Fi:n paketti mukaan. Liekkö Corollan kabiini ollut ikinä niin täynnä, kun mukana oli vielä muutakin matkatavaraa.

Spacereiden ollessa vielä jossain Kaarina-Kittilä välillä polkaistiin kabiinin etupään päivitys käyntiin. Mittaristoa ei lyöty aivan sellaisenaan paikalleen, vaan kaikki sen polttimot päivitettiin Xenonled-verkkokaupasta hankittuihin LED-polttimoihin. Sama operaatio tehtiin myös muille konsolin painikkeilla ja lisäksi mittarit saivat vähän punaista väriä pintaansa. Ratin irroittaminen helpotti huomattavasti mittariston edes taas jumppaamista, joten samalla vaihtui sitten sekin helposti aikaisemmin kaverilta hankittuun. Ostettaessa autossa olleen Autogaugen ahtopainemittarin viereen vaihdettiin Motonetistä hankittu volttimittari ja entisellä omistajalla totaalisesti kärähtänyt öljynlämpömittari päätyi hyllyyn muiden romujen joukkoon odottamaan uutta käyttötarkoitusta. Valoshow:n viimeistelemiseksi asennettiin Alpinen CDE-100EUB MP3-soitin paikalleen, jonka tuloksena myös ovipahvit oli puunattava läpi tässä vaiheessa jotta kaiuttimet sai fiksusti paikalleen. Ilmeen kohentamiseksi ovipahvien verhoilujen tilalle törkättiin takakonttiprojektista ylimääräiseksi jäänyttä punaista huopaa, jota vielä tämänkin jälkeen oli miltei neliö jäljellä. Itse kaiuttimia ei alettu sen ihmeemmin päivittämään, vaan autossa mukana olleet DLS:n 960 6x9" kaiuttimet tuntuivat ajavan asiansa siinä missä mitään hifiautoa ei tarkoitus ollut rakentaa.

Tässä vaiheessa sisusta ei enää näyttänyt niin lohduttomalta, mutta ei se kyllä valmiskaan ollut. Kun tilin saldo alkoi näyttää pitkästä aikaa elonmerkkejä, laitettiin tilaukseen DNSF:ffän puolelta uusi pre-faceliftin penkki entisen ränsistyneen tilalle sekä suoraan Japanista ”Magic Stick” –vaihdekepin nuppi. Nahkainen vaihdekepin pussi teetettiin JAS Designin Jimillä siinä missä yleismallisten pussien istuvuus oli todettu aikaisemmin varsin huonoksi. Päätös oli oikea, sillä pussi saapui ainoastaan muutaman päivän varoitusajalla, näytti upealta ja ennen kaikkea istui jopa paremmin kuin alkuperäinen. Pussin vaihdon yhteydessä vaihdettiin paikalleen myös Race.Fi:n ”halpis” mutta asiansa ajava vaihdevälin lyhennin, mutta ”Magic Stickin” pitkän toimitusajan vuoksi jatkona jouduttiin käyttämään vielä alkuperäistä vaihdekepin nuppia. Etupään loppuja osia odotellessa aikaa kulutettiin takapään muoveja, kabiinin mattoa ja kattoverhoilua puhdistellen. Takapenkit ja toinen etupenkki toimitettiin allekirjoittaneen äidin hoiviin, jossa ne kävivät läpi pitkällisen puhdistus- ja pienien reikien paikkaamisoperaation ennen paikalleen asentamista.

[Mystic]

Käyttöauton korvike, osa 5



Hieromista

Corollan valmistuessa lopullisesti ja kesän edetessä vauhdilla tipahtivat vihdoin jo kauan odotetut Tommi’s Billetin spaceritkin Matkahuoltoon. Näitä varten purettiin jarrut ym. tarvittavat osat pois, sillä jokaisesta navasta yksi pinnapultti piti vaihtaa pidempään sen osuessa samaan reikään niin spacerissa kuin myös vanteessa. Pitkällisen aherruksen päätteeksi ei paljoa naurattanut, kun mukana tulleet uudet pinnapultit osoittautuivat jo silmin nähden liian paksuiksi. Hammasta purren käännyttiin ajan säästämiseksi suoraan EKG-Racingin puoleen, josta laitettiin tilauksen Ford Escort Mk2:sen pinnapultit niiden osuessa oikeaan kokonsa puolesta. Pinnapultteja odotellessa maalailtiin alustan ja jarrujen osia punaisella, vaihdettiin jarrupalat, poistettiin edestä sisälokasuojat, lyhennettiin spacereita varten jäljelle jääneitä pinnapultteja muutama milli, mankeloitiin kaaret edestä ja takaa sekä testailtiin vannetta muuten vain paikalleen parin mutterin voimin. Mallaillessa vanteita ”pienen pieneksi” ongelmaksi vaikutti muotoutuvan se että halutulla madalluksella ja cambereilla takana ei vanne mahtunut ollenkaan kaareen ja edessä taas ei renkaita pystynyt juuri kääntämään yhtään. Reilummasta kaarien levityksestä haaveillessa elämä vain vilisi silmien ohitse, kun kädet hamusivat tallin hyllyköitä sopivan pesismailan tai muun ”levittäjän” toivossa. Loppujen lopuksi päädyttiin hieman hienovaraisempaan mutta silti perinteisessä mielessä arveluttavaan ratkaisuun eli pieneen hydrauliseen tunkkiin, joka ujutettiin pyöräkoteloon ja sopivalla kaarta vasten tulevalla välikappaleella haettiin tunkkaamalla kaarelle uusi muoto. Toimenpiteen tuloksena takapää leveni noin 1,5cm ja etupää hieman vähemmän noin 0,5cm. Jälkeenpäin ynnäiltynä kapeammalla rengastuksella plus reilummalla camberilla ei olisi tätäkään toimenpidettä tarvinut tehdä.

Vaikka uusia pinnapultteja ei vielä kuulunutkaan, pystyttiin vanteita sovittamaan sen verran että nähtiin korin ja vanteiden yhteinen harmonia; sopivat yhtä hyvin yhteen kuin vanhukset ja Facebook. Korimuutokset olivat melko mietoja verrattaen tulevaan ”stanceen” ja vaikka kori tyylikäs Kawasakin vihreänä ja mustana plus lukuisilla poistetuilla osilla (antenni, takaspoileri, takalasinpyyhkijä ja kaikki merkit) olikin, niin jotain oli saatava lisää. Ensimmäisenä päädyttiin yritykseen kohottaa ulkokuorta valoilla, joten tilaukseen laitettiin DNSF:ffän puolelta mustapohjaiset LED-takavalot, Bodykits.Fi:n kautta Crystal ajovalot ja kirkkaat etuvilkut faceliftin etupuskuriin sekä Motonetistä N15 Almeran kirkkaat sivuvilkut. Valoista kaikki muut menivät varsin kivuttomasti paikoilleen, mutta takapään tuikut vaativat hieman enemmän työtä uusien johtosarjojen sekä kiinnikkeiden muodossa. Valojen vaihdon yhteydessä kaikki polttimot vaihdettiin myös kirkkaisiin. Seuraavaksi eteen tuli ”Biltema”-takapöntön vaihtaminen Race.Fi:n kautta hankittuun Isottan ”Blue Boy” päätevaimentimeen. Auto tunkattiin ylös ja 3,5’’ omavalmiste catback käytettiin kokonaan irti ja asiaankuuluvat rälläköinnit ja hitsaamiset suoritettiin turvallisuussyistä pienessä tihkusateessa ulkona. Samalla auton ollessa ylhäällä tiivistettiin vuotanut vaihdelaatikon proppu, vaihdettiin vaihteistoöljyt ja poistettiin kaikki turha metalliromu auton pohjasta. Äänet ja ulkonäkö muuttuivat kyllä radikaalisti positiivisessa mielessä, mutta nyt muu peräpää näytti melko ankealta uuden hienon ”poltetun” ulostulon kanssa. Ilmeen parantamiseksi laitettiin tilaukseen jo vuosien varrella turhankin tutuksi tulleesta eBaysta kuitukopiot kuuluisista ”Kouki” takahelmapaloista.

Kaiken touhuamisen keskellä pinnapultitkin ehtivät saapua, mutta niitä ei toistaiseksi vaikuttanut vielä laittaa kiinni katsastuksen kolkutellessa ovella ja ”stancen” hieromisen ollessa pahasti kesken. Corollasta lainattiin katsastukseen Nissanin alkuperäisiä Zero Wheelsin vanteita ja kiinni saatiin myös puunattuna/korjattuna vanhojen penkkien lisäksi uusi kuskin penkki joka asennettiin alkuperäisille kiskoille ja aiemmin Japanista tilattu ”Magic Stick” –vaihdekepin nuppi, joka ainakin katsurin omien sanojensa mukaan oli jotain toistaiseksi ennennäkemätöntä. Nissani menikin katsastuksesta läpi kehujen kera ilman minkäänlaisia ongelmia saatikka valituksia; tarina ei kerro oliko se osaksi vaihdekepin nupin ansioita vai oikeasti tyylipuhdas suoritus. Tässä vaiheessa omatunto alkoi kolkutella mielessä, sillä alkuperäinen suunnitelma oli ollut auto myydä kesän edetessä ja käyttötarkoituksen loppuessa. Fiksusti ajateltuna näin kesän parhaimpina hetkinä ja vasta katsastettuna auton myyntihetki olisi ollut helpoimmillaan vaikka osia olikin tulossa ja menossa tiheään tahtiin, mutta tässäkin kuten monessa muussa asiassa ei luonto enää antanut periksi irrottaa otetta omasta mielestä keskeneräisestä autosta. ”Kaveria” ei jätetä!