Itse asiaan. Elettiin herran vuotta 2014, autokuume oli kova ja vanhasta bemarin rohjosta leima loppumaisillaan. Oli siis sopiva hetki hankkia uusi käyttöauto. Nettiautoa selattiin ahkerasti saksalaisten osalta, tuloksetta. Epätoivo alkoi olla syvä ja harkitsinkin jo bemarin leimaamista, kunnes eräänä perjantaina eksyin katselemaan kaikkea mitä Savossa myytiin. Noin 30km kotoa nökötti myynnissä harmaa 1.6l -93 Miata, kuume nousi uusiin ulottuvuuksiin samointein. Lauantaina keskellä päivää pakkasin rahat sukanvarteen ja painelin paikalle. Katseltiin ja ajeltiin, mitään isompia moitteita en siinä huumassa löytänyt. Lunastin auton itselleni ja ajelin arjen harmaalla romulla tyytyväisin mielin kotiin.
Ensimmäiset pari viikkoa heilahti v*ttuilua kuunnellessa, jopa oma äitini taisi lipsauttaa ilmoille jotain ammatinvaihdosta ja parturikampaajista auton nähdessään.
Autohan näytti siis tältä
Eipä aikaakaan, kun tilailin jo ahkerasti alustaa ja metsästin vanteita. Alusta saapui paikalle ja se asenneltiinkin välittömästi. Joku törppö ajatteli, etteivät ne pirun kromiset bc kirjaimet tartu tiukkaan kun vähän kokeillaan huvikseen väsyneenä. Tarttuihan ne, enpä jaksanut niitä siinä irrotella ja roikkuivatkin laiskuuttani kontissa melko pitkään
Vanteet löytyivät sopivasti samasta pitäjästä. BBS RM 15x9 ja 15x9.5, et kapeammissa oli jotain yhden kieppeillä ja leveämmissä -5. Vappuna 2014 polte oli kova ja kaarimankeli liian kaukana. Survoin vanteet alle noin tunnissa rautaputken ja pesäpallomailan avulla. Eipä se mankeli olisi mitään pelastanut, tässä vaiheessa selvisi auton olleen kolhittu ja kitattu paksulti joistain kohti. No eipä siinä mitään enää menetetty, lyötiin p*ska länään ja ajettiin. Samoihin aikoihin takapönttö alkoi vuotaa. Korvasimme sen suoralla putkella ja kyllä, häpeän sitä edelleen
Kesä mentiin niin kovaa kuin pannusta irtosi. Loppukesästä tietyömaa keskellä työmatkaani riepoi autosta putkiston mäelle.
Ajelin pari viikkoa vitutuspäissäni ilman putkistoa, olihan syksy jo melko lähellä. Jarrut olivat loppu, kone söi öljyä kuin viimeistä päivää. Jätin auton pihaan nököttämään, olin talvea varten hankkinut jo vahvan valkean w201 Mercedeksen. Oli muuten paska talviauto.
Mazda seisoi lumihangessa noin puoli vuotta, motivaatio oli karannut jonnekin albaniaan. Raahasin auton tammikuussa 2015 sisälle sulamaan. Autoa purettiin enemmän ja vähemmän, ahdinkärpänen puraisi ja alkoi tajuton suunnittelu. Kori purettiin melko tyhjäksi kevään mittaan. Muutamia ruosteita korjailtiin ja motivaatio alkoi taas laskea. Silloin tällöin oli pieniä motivaatiopiikkejä ja kävinkin aina jotain pientä tekemässä.
Syksyllä 2015 alkoi auto taas enemmälti kiehtoa, ostelin vähän kaikenlaista. Eteen jarruiksi valikoituivat wilwood dynalitet 280mm levyillä, samalla tuli uudet navat laakereineen.
Taakse hankin 1.8l Miatan vakio takajarrut. Strongflexiltä tuli uretaanipuslat ympäri auton ja tilasinpa ison kasan oem pultteja alustaan niiden kaveriksi. Turvakaaria varten hankin putkea, nämäkin edelleen vaiheessa pahasti työkiireiden ja muiden huonojen tekosyiden vuoksi.
Joulukuun alussa löysin jotain, mikä oli vain pakko saada ja vanteetkin menivät kaupaksi sopivasti.
Tillett B6F ja ilmeisen hyvän elintason vuoksi vieläpä XL. Penkki suvaitsi saapua vasta maaliskuun lopussa.
Pääpiirteittäin auton historia mun käsissä oli siinä.
Tällä hetkellä auton olemus muistuttaa kaatopaikkaa, tosin tarkoitus olisi lähiviikkoina istuttaa akselistot takaisin paikalleen ja saattaa auto takaisin pyörilleen.
Viikonloppuna innostuin vihdoin ja sovittelin e36 typ188 perää Miatan takakelkkaan. Sinnehän se paikalleen heilahti. Takakannakkeet sahailin 60x60 rhs-putkesta. Etukannakkeen tein 18mm putkesta ja pellitin koko hökkelin 2mm kamalla. Lopuksi tuuppasin vielä rallireikiä keventämään olemusta. Kuvassa näkyvä kolmiotuki etukannakkeelle on 4mm peltiä, takakannakkeet saavat osakseen samanhenkiset "tuet" molemmin puolin. Kuvassahan kaikki on vasta heftissä
Alustava suunnitelma on, että vetarit ja takanavat sovitetaan bemarin osista. Syitä perän valintaan on varmaan jollain tapaa kieroutunut mieli, perien helppo saatavuus ja laaja skaala välityksiä. Halpojahan nämä ovat kuin saippua. Typ188 kestänee rääkkiä vähintään yhtä paljon, kuin Mazdan perät.
Jospa viikon sisällä saisin loputkin alustan osat maaliin ja pääsisin kasaamaan autoa tassuilleen.
Tekniikan osalta homma on vielä hieman mietinnässä. Ahdin ja neljä sylinteriä on varmaa.
Kirjoittelen tekniikasta vasta kun tiedän enemmän sen sisällöstä.
Tosiasiahan on se ettei miatasta saa mitään vakavasti otettavaa oikein tekemälläkään. Tätä tehdään ihan rakentamisen ilosta ja puhtaasti hauskanpitoon. Jätän isommat to-do listaukset tekemättä toistaiseksi. Valmistuu kun valmistuu, en jaksa turhaan ressailla mitään deadlinea tälle.
Pahoittelen sekavuutta, eiköhän tämä tästä selekiä.
Tykkään kovasti meiningistä, kunhan ottaa vain projekti edetäkseen. Ehdottomasti seurantaan ja lisäinfoja odotellessa. 