no niinpä voisinkin. mutta kerrotaan coltista ojala iljan sanoin (gti-magazine)
kyse on siis tästä coltista
Jos sanonta ”rakkaalla lapsella on monta nimeä” pitää kutinsa, on Mitsubishi Colt ainakin kohtuullisen pidetty automalli. Euroopassa Colt-nimellä kulkenut auto oli kotimaassaan Japanissa Mitsubishi Mirage ja Jenkeissä Dodge Colt ja Plymouth Champ. Etuvetoisen ja viistoperäisellä korilla varustetun Coltin ensimmäinen sukupolvi esiteltiin vuonna 1978 ja sitä myytiin vuoteen 1983 (Colt-nimellä tosin oli Japanissa tehty autoja takavetoisia autoja jo 60-luvulta lähtien).
Vuonna 1982 Colt sai malliston huipulle 1,4-litraisella turbomoottorilla varustetun version. 105-hevosvoimainen teki pikkuisesta Coltista jo ihan sporttisen vehkeen, eikä Mitsubishi jättänyt käyttämättä asiaa hyödykseen mainonnassa.
Tuollaisen turbo Coltin hankki itselleen Markku ”Vertsi” Kukkonen alta parikymppisenä kloppina 1990-luvun loppupuolella.
– En minä siinä vaiheessa tajunnut kuinka harvinaisesta kamppeesta oli kyse tuollaisen alkuperäisen turbon suhteen.
Kun nuoren miehen innostus autoon hiipui, se jäi isäukon nurkkiin mätänemään. Vuosien kuluessa ja ymmärryksen kasvaessa Vertsi alkoi miettiä, että kyllä sellainen Colt voisikin olla ihan omistamisen arvoinen laite.
– Viimeinen niitti oli, kun hommasimme talon, jossa oli oma talli. Silloin päätin, että Colt pitää saada ajoon.
Vertsi lähti toiveikkaana katsomaan saisiko isän luokse unohtuneen auton vielä pelastettua. Laihoin tuloksin.
– Se osoittautui niin lahoksi, ettei siitä saanut enää edes varaosia.
Alkoi pitkä ja totinen Coltin metsästys, johon hupeni melkoinen tovi. Lopulta sopiva yksilö löytyi Keminmaasta syksyllä 2009.
– Auto oli aivan alkuperäisessä kunnossa – ja hyvässä sellaisessa – mutta vain 1,2-litraisella vaparikoneella varustettu. Kilometrejä mittarissa olin noin 80 000.
Tarkempi tutustuminen autoon paljasti, että käsiin oli osunut melkoinen helmi. Peltipinnatkin olivat virheettömässä kunnossa, eikä mistään löytynyt paikkauksia – saati sitten tarvetta hitsihommille. Vertsi ajoi auton talliinsa ja alkoi tehdä Coltista mieleistään.
VÄLIOTSIKKO:
Isoa tekniikkaa
Aluksi Vertsi suunnitteli siirtävänsä vanhan Coltinsa turbotekniikan uuden autonsa keulille, mutta tarkempi tutustuminen moottoriin paljasti, ettei sitä enää saisi kukkumaan. Katseet oli siis suunnattava sopivaan elintenluovuttajaan.
– Nettivaraosasta äkkäsin myynnissä olevan vuosimallin 1983 Mitsubishi Cordian tekniikkapaketin, joka piti sisällään 1,6-litraisen turbomoottorin ja vaihteiston.
Cordia saattaa olla ainakin nuoremmalle polvelle hiukan tuntemattomampi automalli. Kyseessä on vuosina 1982–1990 valmistettu coupe-korinen etuvetoauto, jossa ehdittiin käyttää kahtakin eri turbomoottoria. Vertsin ostamassa 4G32T-moottorissa on tehoa vakiona 115 heppaa ja maksimivääntöä 170 newtonmetriä.
Kotitallilla Vertsi totesi ostamansa osat niin hyväkuntoisiksi, että päätti niille riittävän pelkän ulkopuolisen siistimisen.
– Myyjä kertoi moottorilla ajetun 60 000 kilometriä, ja kun se vaikutti olevan kaikin puolin kunnossa, en käyttänyt konetta edes auki. Hyvin se on pelannutkin.
Cordian moottoria tutkittaessa näytti siltä, että kaikki koneenkorvakkeetkin sattuvat sopimaan yksiin Coltin vastaavien kanssa. Luvassa oli siis simppeli asennus. Coltin 1,2-litrainen pata nostettiin pois keulalta ja Vertsi alkoi asentaa tilalle uutta turbomottia.
– Olin jo laskemassa konetta moottoritilaan, kun kaverini alkoi huutaa, että ei se mahdu. Siinä kohtaa kaivoin ensimmäisen kerran rullamitan esiin ja totesin, että Cordian moottori onkin yhdeksän senttiä leveämpi kuin Coltin.
Moottori nostettiin takaisin hallin lattialle, ja Vertsi alkoi hitsailla korvakkeita uusiksi. Moottorikin saatiin lopulta sopimaan paikalleen, vaikka ylimääräistä tilaa ei juuri jäänyt.
– Aika kapeakäsinen kaveri saa olla, että saa moottorille nyt jotain tehtyä. Sen verran ahdasta konehuoneessa nyt on.
Vertsin mukaan asennusvaiheen suurin ongelma oli saada kaasarin ”alipainehelvetti” toimimaan asiallisesti. Muuten homma oli kuulemma simppeli.
– Mikäs siinä. Hilut ja vitkuttimet vaan paikalleen.
Moottorin mukana tullut Cordian vaihteisto kulkee nimellä Super Shift.
– Se on nelipykäläinen manuaaliaski, joka on varustettu vaihteenpuolittajalla. Se tekee laatikosta käytännössä kahdeksanpykäläisen.
Samanlainen vaihteistoratkaisu oli käytössä myös 1,4-litraisella moottorilla varustetuissa Colteissa. Tavallisen H-kaaviolla varustetun vaihdekepin vieressä autossa on nyt toinen keppi, jolla valitaan vaihteistosta joko ”Power” lyhyemmille välityksille tai ”Economy” pitemmille. Käytännössä kaikkien kahdeksan vaihteen hyödyntäminen vaatisi, että joka toisella vaihdolla liikutetaan samaan aikaan molempia vaihdekeppejä.
– Aika vähän tuolla tulee leikittyä. Arkiajossa mennään yleensä neljän Power-vaihteen voimin ja neloselta heitetään Economylle, ikään kuin vitosvaihteelle. Sopivan hetken tullen vaihteistolla tulee sitten leikittyä.
Koska Coltin teho tuli kasvamaan, piti jarrut päivittää ennen katsastuskonttorille menoa.
– Jarrulevyt, -satulat ja pääsylinterin otin siitä vanhasta Turbo Coltistani. Kävin osat läpi ja herkistelin ne.
Uusi tekniikka on toiminut mainiosti, ja kaikki tehdyt muutokset on merkitty otteeseen.
VÄLIOTSIKKO:
Vanteet leventää
Ulkoisesti Vertsin auto eroaa vakio-Coltista melkoisesti. Kymmenen sentin levitys ja yhtä monen sentin madallus tekevät autosta kohtuullisen menevän näköisen ilmestyksen. Reilua levitys ei kuulemma ollut lainkaan alkuperäisissä suunnitelmissa.
– Kaverini tuli sittne innoissaan kertoman, että nyt tuli käsiin juuri Coltiin sopivat vanteet.
Kun Vertsi näki seitsemän tuumaa leveä Compomotivet, oli ensimmäinen ajatus, että eivät nuo ikinä tule mahtumaan.
– Kokeilin niitä sitten kuitenkin varovasti paikalleen, ja hyviltähän vanteet Coltin alla näyttivät, vaikka tulivat senttitolkulla ulos kaarista. Tuumin siinä kaverilleni, että onhan tässä talvi aikaa. Revitään sitten lokasuojat auki.
Vertsi levitti kaaria pellillä viisi senttiä molemmin puolin. Vanteiden nätti istuvuus varmistettiin laikkaamalla vakiojousista pois reilut pätkät. Konepeltiin Vertsi istutti Turbo Coltin skuupin. Valmis auto sai ylleen Focus ST:n oranssin.
– Seuraavana kesänä sitten tajusin, että ST:n oransseja autoja tulee vastaan ihan turhan usein. Maalasin auton saman tien punaiseksi.
Maalipintaa elävöittävät lakan joukkoon lisätyt kultaiset ja vaaleat hileet.
VÄLIOTSIKKO:
Perstärskyjä
Isän pihaan hapanneen Coltin sisusta oli ihme kyllä säilynyt hyvässä kunnossa. Vertsi pesi ja putsasi sen ja asensi uuteen Coltiin. Töissä – missäs muualla – vastaan tuli kuitenkin pari Momo Corse -kuppipenkkejä.
– Aattelin, että ei tässä mitään. Laitetaan sitten tuollaiset.
Auto on nykyisellä tekniikalla pirteämpi kuin vakio Turbo Colt, johon verrattuna tehoa ja vääntöä on hiukan enemmän. Varttimaili on taittunut aikaan 16,7.
– Onko tämä sitten pirteä? Se riippuu ihan siitä mihin vertaa. Ei tämä nykyautoihin verrattuna mikään raketti ole.
Tuhti madallus tosin kannustaa joka tapauksessa kohtuullisen maltilliseen etenemiseen.
– Takana ei ole tällä hetkellä joustoa juuri yhtään. Isompia monttuja on pakko varoa, muuten lyö helposti perssiille.
Lisähevoset ovat silti haaveissa.
Sellainen juttu oli alku vuodesta 2012 ketarissa ja colt esiteltiin myös tuning.fi ssä loppu vuodesta 2011.
