Nyt kun on tuota tämän hetkistä romua tullu enemmän ja vähemmän ropattua järjellisyyden rajamaissa likimain vuoden ajan, ajattelin että oisi mukava kirjoitella k.o. kulkineesta myös suomenkielisellä palstalla. Autohan on vuoden 1990 Honda Accord, jota liikuttaa väkivahva (
Ostin auton marraskuussa 2014 kaveriltani mentaliteetilla "ihan sama miten ruma se on, kuhan on leimassa ja liikkuu". Kun hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen, ei muuta kuin ysisatanen kiertoon ja Accorddia kahtomaan velimiehen kanssa. Autohan oli just niin ruma kuin muisteltiinkin, ja humppasi kylmänä aivan pirusti. Kojelautaan oli joku hifimenninkäinen tehny 6.5'' kaiuttimien paikat tuulilasin alanurkkien kohdalle ja alla oli jotkut sekalaiset madallusjouset.
Auto ostokunnossa:

Kojelauta

Kaunista, eikö totta? No yhen yön tuota jakso katella kylillä pyöriessä ja seuraavana aamuna nyppäsin varaosa-autosta ehjän räpeltämättömän kojelaudan tuon kittihirvityksen tilalle. Kaikkea muuta pientä tuli räpellettyä sinne tänne, kunnes intin aikoihin valalomilla helmikuussa 2015, liukkaista olosuhteista johtuen tuo piti tärvätä kolmoskoppasen Accordin kuskin oveen risteykseen tullessa. No ei muutaku ehjät keulan pellit, puskuri, ajovalot ja pissapojan säiliö varaosa-autosta. Tässä vaiheessa rupesin suunnittelemaan auton maalausta, kunnes huhtikuun loppupuolella Oulussa Kemintiellä yks asia johti toiseen ja pamahti toisen kerran. Kukkopilliin puhaltelun jälkeen sain vanhemman konstaapelin vakuutettua sekä itseni että auton olevan ajokunnosta ja ajoin sen takaisin kotitallille... Onneksi tässä vaiheessa oli hankittuna jo kolmas neloskoppainen Accord josta sain jälleen muutamat tarpeelliset palikat. Auto tuli oikomisen jälkeen maalattua perseaukisesti kiiltävän mustaksi ja heitettyä alle jotkut randomit 16x7.5'' kokoiset vanteet. Katsastusmies väitti 4.4.2015 että mun autossani on muka jotain vikaa, ja antoi kuukauden armon aikaa. Nämä "vioiksi" väitetyt ominaisuudet kasaan parsineena katsastusinssi joutuikin pitkin hampain lyömään leiman lappuun.

No eihän tuommonen hillamaasturi sitten oikein ollut mun juttu, ja armeijan päivärahat sotkussa syötynä ja lomilla juotuna olikin hakusessa edullinen, halpa tai mielellään ilimanen alustasarja. Erilaisia vaihtoehtoja punnittuani tulin osittain käyttäjän weicco vakuuttamaksi siitä, että mun tarkoitukseen EG-Civicistä sovellettu korkeussäädettävä ajaa asiansa aivan hyvin. No tuumasta toimeen ja moiset romut tilaukseen. Empiiristen tutkimusten jälkeen tilanne oli se, että etutolpat menivät heittämällä paikalleen kun vaihtoi yläpäät ja alapään haarukat Accordin omista tolpista. Taakse tuli laitettua vain jouset niistä sivikin tolpista. Korkeuden puolesta oli nyt hyvä, ja onhan ne nyt paljon jämäkämmätkin, kuin jotkut laikalla tärvellyt Weitecit.


No eipä siinä. Pari viikkoa ja neljä pakoputkea myöhemmin töihin ajellessani alkoi autosta menohalut loppumaan. Puutui ajosta siten, ettei jaksanut enää kolmosella vetää viittäkymppiä. Rullaamalla pääsin onneksi kotipihaan asti ja samalla vauhdilla talliin. Kuvittelin jaon menneen sekaisin, ja siitä hetkestä alkoikin se seikkailu, jonka en usko päättyvän enää koskaan...
Nypättiin kone miesvoimissa pois keulalta ja kahtomaan mitä se oli syöny. Ja se sehän oli syöny kaikenlaista. Hetken pyörittelin mielessäni josko olisin swapannut alkuperäisen luumun tilalle H23A1 DOCH moottorin, F22B1 SOCH V-tecin vaiko pistänyt entisen koneen kuntoon. Päädyin viimeseen vaihtoehtoon. Lohko tuli hoonailtua ja osia alkoi valumaan tallille...
-Japanparts männänrenkaat
-ACL petilaakerit
-OEM KK-laakerit
-kansi plaanattu
-H23 imusarja 92' Preludesta
-joku peltisarjan tapanen
-kevyempi vauhtipyörä
-Exedy kytkinasetelma
-Victor Reinz 5-kerros peltipahvi
-kasa muita tiivisteitä ja stefoja
Kasailin koneen ja hytkäytin sen paikalleen isäukon kanssa. Meillä toimii moottorinostimena sellainen hienovarainen tai tarvittaessa myös vähemmän hienovarainen AWD Zetor. Kone lähti ekalla startilla käymään, ja annoinkin sen porskutella tyhjäkäynnillä varmaan useita tunteja välillä antaen rauhallisesti kaasua. No, jonkun ajan päästä olimme samassa tilanteessa kuin ennen moottorin purkamista:
Menohalut aivan hukassa eikä ota kierrosta mitenkään päin yli 4.5-5.5krpm...
Aikani syttyä säädeltyäni ja jakoa tarkisteltuani jysähti päähän että voishan tietysti kahtoo mitä ECU vilkuttelee
ECU anto CEL #15 eli ignition output signal. Nettiä pari iltaa selanneena suoritin tutkimusta ja mittailin kaikki neuvotut paikat ja piipparilla tarkistin virtojen jatkuvuudet. Eräänä päivänä sitten tallille palatessa löin Accordin käymään ja sehän jumankauta toimi. Liekkö pari tuntinen valohoito auttanut asiaan. Ei muuta kuin koeajoa suorittamaan, ja n. 700 metrin päässä kotipihasta loppu menot kokonaan. Vaihteistoöljyt maantiellä ja pystyin laittamaan minkä tahansa vaihteen silmään auton ollessa käynnissä, kuitenkaan koskematta kytkimeen.
Uutta askia odotellessa tuli tökittyä takakaaria ja mätäähän löyty niin maan perusteellisesti. Pari viikkoo on Kemppiliimaa saanu koppaan työntää ja nyt ollaan pikkuhiljaa voiton puolella. Seuraavaks sitten korihommat loppuun ja uus väri niskaan... Korihommia onkin riittänyt, sillä tähän on joskus aikoinaan joku vissiin vaihtanut koko keskipellin kattoon, saadakseen kattoluukun. Ihan hyvin on homma tehty, jos ei oteta lukuun miten hirveitä hitsisaumoja kattopellistä olen saanut peitellä.



Hankintalistalla on ainakin seuraavat romut, kunhan saan auton ensin maalattua:
-Ehjä 90/91 etupuskuri
-Musta nahkasisusta seuraavan korin Accosta
-Ehkä 97' Preluden 5-pulttiset navat (tässä on jo levyt takana)
-Jotkut edustavammat vanteet
-Alustan päivitys
-Tekniikanvaihto (H23 aika potentiaalinen vaihtoehto)
-Jotain muuta, mitä?
Saas nähä mihin tän kanssa päädytään, vai päätyykö tää Utaconilla
-Jalmari


